Pioni puutarhassa

Vähitellen unohdan, kuitenkin kaipaan

2011-11-08T21:41:00.002+02:00

Poistin hätäisesti täältä tekstejä...

Unohdin jo

mitä täällä tapahtui.

Jotain ikävää se oli.

Minä ikävöin tänne.

Teinityttönikin.

Hän, joka

keksi nimen

Pionilleen puutarhassa,

sanoo,

että uusi palsta perustettiin hätiköiden.

Jatkan kuitenkin

Rouva Kameleonttina.

Peilaamista

2011-09-08T15:47:00.000+03:00

Koska kristallipalloa ei ole,

pitää tyytyä katselemaan peiliin

edestä ja takaa,

todeta vain,

että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Hautuu

2011-09-07T11:01:00.001+03:00

Täällä paahtuu ja hautuu

hitaasti hyvää.

Taivun vaan en katkea

2011-09-06T21:02:00.021+03:00

Päivän ilo oli munakoisotomaattikeitto,

punainen, elämäni paras pesto ja

valkosipulirakuunainen leipä.

Makuaisti ainakin toimii.

Elämä voittaa,

tuntui koira kainalossa.

Eteenpäin siis

hetki ja päivä kerrallaan.

Kiitos Esa, Pirkko, Tuula, Anna-Mari ja Minna!

Kiitos blogiystävät tämän asian jakamisesta.

Uni ei tule, vaikka pitäisi

2011-09-05T00:08:00.000+03:00

Uni ei tule, vaikka pitäisi.

Kohta se varmaan tulee...

Viikonloppuna poimin kukkia ja omenoita.

Haravoin ja laitoin puun täyteen ripustuksia.

Tulin vielä toivottamaan:

Hyvää arkea minulle toivon minä!

Hyvää arkea Sinulle toivon minä!

Puututaan, keskitytään, asia on vireillä,...

2011-09-04T12:56:00.002+03:00

Hyvin kehittyneessä yhteiskunnassamme viljellään näitä:

...asiat tullaan ottamaan esille,

asiaa käsitellään,

asia on hoidossa,

meillä ei ole riittävästi näyttöä,

epäkohtakohta on havaittu ja sen eteen ollaan tekemässä työtä,

asian ratkaisemiseksi on koottu työryhmä, joka kokoontuu seuraavan kerran kahden kuukauden kuluttua,

asia on päätetty lautakunnassa eikä asialle valitettavasti voida enää tehdä mitään,

asian huomioimiseksi tulisi täyttää kaavake PO205,

hänen virka-aikansa on päättynyt ja henkilö on ehtinyt jo poistua työpaikaltaan,

valitettavasti henkilö on nyt juuri sairaslomalla ja palaa kahden viikon kuluttua...

Tämänkaltaisten vastausten kumpuamista mielestäni

en ole voinut välttyä tänä viikonloppuna.

Mikään ei ole tarttuvampaa kuin valhe - tai ehkä häpeä

2011-09-03T22:32:00.004+03:00

Valheen ja häpeän ympäröimänä

elää 12-vuotias Chanda elokuvassa Elämä ennen kaikkea.

Se on palkittu elokuva Etelä-Afrikasta.

Se kertoo selviytyjästä,

joka etsii toivoa äitinsä sairauteen.

Sairauteen,

jonka nimi aids,

mainitaan vasta

juuri ennen elokuvan loppua.

Elämä ennen kaikkea on koskettava

elokuva

äidin ja tyttären suhteesta.

Se ei ole kassamagneetti

ja siksi sitä kannattaakin mennä katsomaan pian.

Kannattaa varustautua nenäliinoin.

Terhakka tempaus kätkettynä riviväleihin

2011-09-02T18:32:00.004+03:00

Onnistuin eilen

olemaan sadonkorjuupostauksessani

yltiöpositiivinen.

Sain kaiken verhotuksi kauniisiin kuviin

ihan niinkuin usein todellisessa elämässäkin...

Sadonkorjuuta

2011-09-01T20:32:00.000+03:00

Ihan on piteleminen

sadossa ja sen korjuussa.

Voimallisia taimia on ympärilläni...

Etäännytän puupaatilla

2011-08-28T12:00:00.000+03:00

Äänimaailma rauhoittaa mielen. On tilaa, on ilmaa, on lämmintä ilmavirtaa. On ehkä kesän toiseksi viimeinen päivä, mikäli säätiedotteisiin on uskominen. Kesä kääntyy syksyn ensimmäisiksi päiviksi. On aika opetella tasapainoilua, rajaamista taas oikein todenteolla selvitäkseen hyvillä mielin arkensa keskellä. Etäännyttämisharjoitus tulee siis välttämättömään tarpeeseen.

Seuraamme hilpeää uivaa näkyä, ponttooneilla kelluvaa saunaa, jonka oveen on kiinnitetty tikkataulu. Iloluontoinen saunaseurue saunoo ja grillaa pallogrillillä. Sauna lipuu pientä vauhtia eteenpäin.

Oma pikkuruinen perämoottorimme irtisanoi sopimuksensa sata metriä rannasta. Souteluksi meni, mutta ei se minua haitannut. Parasta oli lillua ankkurissa tyvenellä rannalla. Jos on hieman hankala ohjata soutaen meidän pientä puupaattia niin taitaa olla hankalasti ohjattavissa tuollainen pieni kelluva saunakin. Ympäristön vaihdos ja pieni sosiaalinen tapahtuma lienevät lauantai-illassa ne tärkeimmät, jotta on valmis uuteen viikkoon.

Etäännyttämisharjoitteita

2011-08-27T14:45:00.002+03:00

Sekavia unia,

herään yöllä puoli päätä puutuneena,

merkkinä leukojen ja hampaiden puremisesta.

Leuat vielä joskus menevät sijoiltaan,

päätä ei voi liikuttaa.

Keväällä enkä kesällä muista tehneeni tätä.

Ylen levonta unta aamuun.

Se kertoo päälle kaatuvasta.

Juoksutytöntyö on alkanut.

Pitäisikö minun todella huolehtia

taimieni suuhygieniasta

vai romuttuuko se

ellen ruuanjakamistehtäväni

lisäksi vielä annostele ksylitolia?

Ohjaan kyllä pesemään käsiä,

mutta silti retkiparini kaksi päivää pesemättä ollut käsi

on tarttua tahmeana omaani.

Päätän olla koskematta kädelläni mitään.

On pakko etäännyttää

ja katkaista arki.

Onneksi on tuo toinen puutarha:

poimin kehäkukan siemenet,

asettelen ne kuivumaan aurinkoon,

lapioin kompostorista kärryllisen mustaa muhevaa,

möyhin uuden sekoituksen ja hieman herättelen sitä,

saan uuden kärryllisen vielä tänä syksynä.

Poimin kukkia,

nypin jo kuivuneita.

Ja ah,

kaikki pysyvät hetken hiljaa,

siinä mihin ne asetan.

Yksikään ei kiepu,

ei kysy onks pakko,

ei kommentoi sanomalla en haluu.

Hiet lähtevät viileässä suihkussa.

Nyt mä haluun puupaatilla järvelle!

Vieläpä saan sitä mitä haluun!

Täydellistä etäännyttämistä!

¤¤¤

2011-08-26T15:31:00.000+03:00

Takana raskas viikko,

sen vaiheilla mietin,

jospa olisin koira

tai vaikka se hylätty munakoiso.

Nyt vetäydyn villiviinin alle,

tämän oven taakse,

perustan mekko-ompelimon.

Huomenna, jos helle saapuu,

siirrän ompelimon pihaan

ja tapaan hellettä.

Hyvää viikonloppua!

Hylätty taimi

2011-08-25T18:26:00.000+03:00

Elipä kerran taimi,

jota kasvatettiin ja hoidettiin hyvin sen ollessa pieni.

Se sai vettä, ravinteita ja huolenpitoa.

Eräänä päivänä sen hoitaja hylkäsi sen.

Hylkäsi hyvin ulkoisista syistä,

kokien sen epämiellyttäväksi ja erilaiseksi,

jotenkin toivottomaksi.

Se ei saanut nauttia enää muiden seurasta.

Se ei saanut liittyä sukuunsa.

Sitä lakattiin hoitamasta ja vaalimasta.

Se siirrettiin pihan perimmäiseen nurkkaan.

Se ei saanut peilata kasvuaan muista lajitovereista.

Se lakkasi saamaasta tukea.

Se oli tuomittu surkeaksi epäonnistujaksi.

Se oli kuitenkin yksinäisyydessään

ja kaikkien yllätykseksi päättänyt selviytyä.

Se oli sinnikäs eikä antanut periksi.

Lopulta siitä kasvoi kesän ainoa munakoiso.

Sen hoitaja on hämillään iloinen.

Lisää viisautta

2011-08-23T20:08:00.004+03:00

Tänään sain kuunnella viisautta kiintymyssuhteista,

niiden syntymisestä, muodostumisesta ja muodostumisen häiriöistä.

Imin kuulemaani itseeni hiljaisen, tyytyväisen, vastavuoroisessa salissa.

Nautin asiantuntevasta, vapautuneesta luennoitsijasta,

siitä, että sain vain olla vastaanottavana osapuolena.

Peilasin ...

Kiintymys ja vuorovaikutus

ovat ihmisen perustarpeita, elinehtoja.

Niiden syntymisen ja syntymättömyyden puutteita

voidaan jossain määrin korjata,

vielä aikuisiässäkin.

Hätkähdyttävintä oli taas sen kuuleminen,

miten varhain nuo suhteet alkavat muodostua

ja miten suuri merkitys niillä ihmisen kasvussa kokonaiseksi on.

Jari Sinkkonen on kirjoittanut ja julkaissut

aiheesta viime keväänä,

pitänee kaivella käsiini....

kiinnostavat ja mietityttävät

viisaan miehen, viisaat ajatukset.

Värit tummuvat

2011-08-21T17:15:00.002+03:00

Värien syvenemisen huomaa erityisesti

ajaessaan matkaa moottoritiellä,

kotipihan rehevyydessä,

viimeisten kesäkukkien kukkiessa,

omenapuissa,

kun kynttilälyhdyt syttyvät,

ja kun ilta ja sen viileys tulevat nopeammin.

Värien syvenemisen huomaa selatessaan näitä blogeja.

Minä nautin selvästi enemmän sisäpuuhista,

siitä, että pihan saa antaa olla,

siitä, että omenahillo muhii ja piiras tuoksuu.

Kesävaatteita silitän vain valikoiden.

En siirtyisi vielä syksyn väreihin,

en paksuihin puuvillakerroksiin.

Pysyttelen pellavissa.

Kuljen kesäkengissä.

Mielessäni kyllä mietin,

mitkä syysjalkineet ensiksi kaivan laatikosta,

jotkut mahdollisimman mieleiset,

joilla on mukava astella syksyyn.

Aamun kosteutta vedän sisääni pitkät siemaukset,

päivällä annan lämmön helliä.

Tänään sain nauttia hetken kevyestä kesäsateesta

istuessani rappusella syöden syksyn antamia torvisieniä.

Iltaisin parasta on hämy, ja kun puen jalkaani villasukat.

Ei ikuista kevättä eikä kesää jaksaisi.

Tämä on runsasta, täyteläistä ja hyvältämaistuvaa aikaa.

Ärsyttää suututtaa ja ottaa päästä

2011-08-19T16:25:00.000+03:00

Niin paljo kiinnostais,

muttakun niin paljon ärsyttää suututtaa

ja ottaa päästä

etten mene enää tuon perään.

Se oikeen tarkotuksella tulee tänne pomppiin,

enkä mää voi mitään,

enkä pysty edes pidätteleen itteeni.

Ja toikin tossa!

Kuvaa tätä!

Ettäs kehtaa!

Onneks on toi leikkisä ränninrakentaja.

Se tekee taas ihan omakeksimiä koukeroita.

Mutta onneks se ehtii leikkiin.

Kyllä mä vielä etsin piilosta sen oravan!

Suurten kysymysten edessä

2011-08-18T17:23:00.003+03:00

Yllättäin

sain tänään vastatakseni kysymyksen

maailman ensimmäisestä perunasta

ja siitä kuinka opettaja kaiken tietää.

Vastasin ettei tiedä kaikkea.

Suosittelin keskustelemaan vanhempien kanssa

tuosta maailman ensimmäisestä perunasta.

Sain ohimenevän toteamuksen

ettei isä usko Jumalaan.

Koulun pysäkillä paloi keväällä koulupäivän päätteeksi bussi

samaan aikaan, kun lapset pääsivät koulusta.

Mieli harhaili silloin mitä jos-kysymyksissä.

Eilen iltayhdeksältä paloi koulumäellä

pikkupoikien sytyttämä roskalaatikko.

Miten kummassa, kun minusta tuntuu,

että tuolloin olisi ollut jo pikkupoikien aika olla levolla.

Sain eilisellä luennolla mallin

miten oman mielen voi ankkuroida

mielipaikkaan tai tunnelmaan

ja siten rentouttaa

kehon ja mielen pikaisesti.

Tuota taitoa aion harjoittaa.

Kokeilin jo tänään.

Oppilaatkin kokeilivat.

Olivat hetken ihan hiljaa.

Tuollaisella taidolla tuntuu olevan tilausta.

Laveampi sydän etsii aarteita

2011-08-17T20:59:00.000+03:00

Kuuntelin viisasta Raisa Cacciatorea:

Olisko ajatukseni yhtään laventunut?

Olisko sydämeni yhtään ymmärtäväisempi?

Yritän olla sammuttamatta tulta tulella,

sillä palokunnatkin käyttävät yleisesti vettä.

Ilon päräytys

2011-08-14T23:35:00.000+03:00

Kulttuurikaupungissa näin tämän ilon päräytyksen ilta-auringossa ennen täysikuun nousua. Oma ilon päräytykseni oli tänään, kun sain pienentää pallonmuotoista pellavahellemekkoa tulevan viikon lämpimien varalle. Pallonmuotoinenhan tuo mekko on yhä, mutta pienemmän pallon. On se vaan mukava tunne, kun vaate on jäänyt niin isoksi ettei sitä ole enää mukava pitää päällä. Tämä tunne on ennenkokematon.

Minusta ylläoleva Daisy on ihan käypä, mutta Aurajoki on kauniimpi ilman haahkoja ja sen reunapuut tunnelmallisempia ilman roikkuvia pilvilaivoja. Ikävä ja tässä suhteessa taidetta ymmärtämätön ihminen olen.

Ikävää edelleen, että en pääse kommentoimaan kaikkia haluamiani blogeja. Luulin kai, että asia korjaantuu itsekseen. Pitää alkaa paneutua asiaan, muutenhan sitä jää täällä ihan yksikseen.

Mukavaa viikkoa!

Colourscape

2011-08-14T00:52:00.000+03:00

Colourscapen ihmeelliset värikuplat piti kokea

ei niitä kuvista voinut ymmärtää.

Colourscapen kokeminen on mahdollista

Turun Kupittaalla vielä tänään!

Unohda muu ja tee retki!

Minä nautin auringon keltaisessa

ja lepäsin sateenkaaren väreissä.

Ei se ollut yllätys.

Musiikin resonointi sopi täydellisesti tunnelmiini.

Kirkassilmiä aarrepusseineen

2011-08-11T23:00:00.000+03:00

Niin se sitten alkoi.

Kirkassilmät aloittivat koulunsa aarrepusseineen.

Kotiin tuli yhtä äkeää ja väsynyttä väkeä

niin alakoulusta, yläkoulusta kuin ammattioppilaitoksesta.

Mies ymmärsi,

puki päähänsä hitsauskypärän

ja painui moottoripyöräremonttiin.

Tänään sinniteltiin ilta jo ilman torkkuja.

Onneksi tulee yö!

Huomenna on uusi kiva päivä.

Yhtään ei vielä tiedä

kuka jännityspissii metsään,

kuka keksii kerätä kaljapullonpohjia

tai kuka puhuu oksennusta ruokahetkessä.

Sitäkään ei vielä tiedä

sopiiko uusi lukujärjestys

perheelle tai perheen lemmikille.

Viikonloppu!

Puutarhurin siirtymävaihe

2011-08-08T22:28:00.002+03:00

Se,

että koivikosta erottuvat satunnaiset keltaiset lehdet,

että kehäkukkapenkki kukkii viimeisillä kukillaan ja

että keltaiset pikkutomaatit on tältä kesältä syöty

kertoo siitä, että

alkaa olla aika aloitella puuhia talvipuutarhalla.

Se tuntuu vatsanpohjassa asti.

ps. Onko jollakulla muulla kommentointiongelma?

En ole tänään saanut kommenttejani läpi

useista yrityksistäni huolimatta.

Kannattaa katsella eteenpäin

2011-08-06T11:39:00.000+03:00

Tällä viikolla on tullut mietityksi omaa ajatustani, joka usein märehtii menneissä. Korvissani olen kuullut useammankin kerran, että älä enää sitä mieti, vaan ajattele eteenpäin. Mennyttä ei tosiaankaan voi muuttaa, vain omaan tulevaansa voi jotenkin vaikuttaa. Eteenpäin kannattaa siis katsella. Ihme elinvoimasta on tuo allaoleva, (sen piti olla mansikkajasmike, mutta se tuskin on sitä). Se sinnitteli muoviruukussa kukkanurkan perillä talven ja pääsi keväällä osoittaessaan elinvoimaansa maahan. Se on kasvanut miltei metrin korkeutta ja tuuheuttakin ihan riittämiin.

Luumupuun alla istuessa näyttää muuten tällaiselta. Välillä tummempia, välillä kirkkaampia värejä. Luumupuu on matalan sateenvarjon mallinen, se on yksi lempipaikoista pihallani. Sieltä puuttuu vain se pieni rautajalkainen pyöreä pöytä. Pakko siksikin katsella eteenpäin, jos se sattuisi jostain tulemaan eteen. Tietääkö kukaan sellaisesta? Pelkkä jalka riittäisi, mutta saa pöytä kokonainenkin olla.

Hyvää viikonloppua.

Huomenna, jos sää sallii,

astun värikupliin...

Ovesta sisään ja hyvillä mielin ulos

2011-08-05T16:02:00.002+03:00

Varaston ovi sai asianmukaisen värin ja on maalattuna paikallaan.

Nyt se kuuluu joukkoon paremmin muiden varastonovien kanssa.

Vanha puuliiteri kaipaa vielä kohennusta.

Vanha pakastin on pesty ja myyty,

kotia hieman kohennettu

ja ainakin miljoona kukkinutta kelloa taas nypitty.

Olen säännöllistänyt ruoka-aikoja,

iloinnut kommenteistanne ja

lukenut kivoja blogeja

Cottonella-langoista ja

menemisistä ja kotiinpaluista.

Minäkin astuin ovesta sisään,

nimittäin kuntosaliin.

Sen ovi on ollut tiukkaan kiinnijämähtäneenä

eivätkä askeleeni ole johtaneet sinne.

Eikä se nyt ihan mahdotonta ollut.

Vähän kuin olisin maata kaivanut tai vettä kantanut.

Ikävintä ehkä oli, että hyvinvoivaa pyöreää muotoani

ei tyttären mukaan kuulunut kätkeä mekkoon,

joten jouduin sonnustautumaan urheiluvaatteisiin, joita inhoan.

Selvisin hyvin, sain ohjausta kädestäpitäen.

Nyt fiilistelen

olisiko tämä se tunne,

kun endorfiinit lähtevät liikkumalla liikkeelle,

mene tiedä, jään tunnustelemaan.

Ehkä tämä elokuun alku on aina samanlaista:

liikaa pihatyötä, koti sekaisin niiden vuoksi

ja sitten vielä,

miten sovittaa tähän yhtälöön palkkatyö.

Onneksi ilmat viilenevät,

jospa nopeus viileän ja vilun myötä lisääntyisi,

nythän on kuntokin kohenemassa.

Aion siis mennä toisenkin kerran sinne kuntosalille.

Jos jotakin on hoidettu pihallamme hyvin, niin tätä miljoonakelloa.

Se minua kiittää kukillaan.

Elokuu on luopumisesta huolimatta hyvää

2011-08-05T00:30:00.000+03:00

Lämpö hellii meitä yhä. Pihan värit ovat rehevät.

Minä tiedostan joka hetki sen,

että ihan pian tämä kaikki on muuttumassa syksyksi.

Luopumista siis ja siirtymistä uuteen. Sitäkö tämä kaikki on.

Elämä jatkuu iltapainoitteisena. Aamu ei ole aamulla.

Kauppareissu ei houkuta vielä illallakaan.

Raivaan pensaiden liikakasvua.

Istahdan vuoroin luumupuun alla, keinussa ja kasvihuoneessa.

Kerään tätä kaikkea sisuksiini.

En lähde, kun ei ole pakko.

Ensi viikolla ne alkavat:

lähtemiset, aikataulutus

ja äänimaailma

joka jatkuu.

Mieleeni alkaa palautua kasvokuvia.

Sellaisia, joista olen ollut erossa

kaksi kuukautta.

Huomaan, että olen kaivannut

intensiivisiä katseita,

kutkuttavia hetkiä.

Elokuussa

on myös paljon hyvää.

Nyt pitäisi se pitää päällimmäisenä.

Maitojuna kiersi taas kierroksen

2011-08-02T10:48:00.002+03:00

kuva lainattu

Tämä Samuli Heimosen maalaus Maitojunasta on painunut mieleeni vuosien takaa. Yhä uudelleen se tulee mieleeni oman mieleni kieppuessa varsinkin niissä ankeimmissa väreissään ja mietteissään. Eilisen mietteet ja värit muuttuivat astetta kirkkaammiksi, kun ääneenlausuminen ja kirjoittaminen järjesteli niitä parempaan järjestykseen. Asiat nytkähtivät hieman eteenpäin ja itselle tuli asetetuksi uusi lähitavoite.

Ehkä suurin asia tällä hetkellä itselleni on paluu säännölliseen elämään ja varsinkin sen mukanaan tuomaan ruokailurytmiin. (Ruokailurytmi ei ole minulle yksinkertainen). Olen kipuillut ylipainoni kanssa välinpitämättömänä jo vuosia. Keväällä punaisen lankani tiimoilla asia kohentui hieman, saavutin osatavoitteeni (-10) ja varsinkin tärkeitä terveysvaikutuksia. Kesän ajan lanka on nähtävästi ollut jokseenkin iskostettuna takaraivoon, sillä mitään kohtalokasta painonnousua ei ole tapahtunut. Vain huono omatunto on kaihertanut. Varsinkin tanssityttö sinnikkäänä ihmisenä kannustaa minua sanoillaan ja asenteellaan jatkamaan. Hyvä niin. Nyt minulla on selkeä tarve ja halu jatkaa, ottaa langasta taas parempi ote. Päätöksen tehtyäni saatoin tänään herätä aamuuni paremmalla mielellä.

Joku herättelikin minua sanoillaan, että vain tekemällä tulee valmista. Olen taas tuntenut ihoni alla miten tekemättömyydessä, itseinhossa ja tyytymättömyydessä on niin epämiellyttävä rypeä.

Tavoitteeni on ryhdistäytyä suunnittelemalla omia ja perheen syömisiä etukäteen ja toisaalta myös herättää henkiin henkilökohtaisen ruokapäiväkirjan pitäminen. Mikäli vuodatus kummastuttaa sinua niin, haluan kirjata nämä henkilökohtaiset asiani tähän puutarha-päiväkirjaani vaan päästäkseni tässä tärkeässä asiassani eteenpäin. Kaikki ne, keitä tämä jorina kyllästyttää, inspiroitukoot vain kuvista ja hypätkööt ikävät tekstit yli. Tämäkin "kasvu" (tai sitten kutistuminen) on minulle varsinainen ihmettelyn aihe. Jos kiinnostaa, ihmettele kanssani tai lähde mukaan, jos koet asiaksesi. Minulla matkaa tavoitteeseen on paljon.

Mikäli katsot vain kuvat, niin Samuli Heimosen muitakin kuvia kannattaa käydä vilkaisemassa. Minä muuten inspiroiduin eilen Kirjailijattaren päivityksestä ja käsittämättömistä värikuplista, joita aion ajella katsomaan. Inspiroituminen ja innostuminen on itselleni elinehto. Oikeastaan edes asian ei ole niin väliä. Paitsi, että oma terveys nyt tietenkin on tärkeä, sillähän voi olla vaikutusta lähipiirinkin hyvinvointiin.

Mies, joka osaa paremmin tarttua ja elää hetkessä, sai varaston oven maalatuksi ja siveltimensä pestyä eilen vain puolta tuntia ensimmäisen lomanjälkeisen työvuoronsa alkamista. Ovi on minusta kaunis. Samanvärinen kuin pihallamme olevassa werstaassa ja leikkimökissä, ja mikä tärkeintä minulle, on esimerkki, että mikään ei valmistu yhdessä hujauksessa vaan hiljalleen päästään tavoitteisiin. Niin on ollut tänä kesänä noiden pihavarastojenkin kanssa... ja työ jatkuu.

Jos luit tänne asti... ilahdun kommentista,

sillä suoraan sanoen kaipaan pientä pönkitystä

tai seuraa punaisen langan pitelyyn.

Mikä on tämä elokuu?

2011-08-01T11:10:00.006+03:00

Kukkapenkissäni kasvaa poikkeuksellista väriä, valkoista. Se ei kertakaikkiaan sovi minulle. Onko se edes väriä? Poistin kaikki valkoiseen vivahtavat kukkakuvat. Lumihan on valkoista ja pilvet, eivät kukat, ainakaan kukkapenkissä. Tuo ylläoleva sekamelska sopii minuun.

Etsin elokuun ydintä, samalla taas oman elämän ydintä. Auttaisiko onnellisuuskirja, kodin järjestäminen vai rintaliivialennusmyynnissä pyörähtäminen? Mies kysyy miksen vaan pidä hyviä tavoitteitani. Se on niin helppoa, tasaiselle miehelle. Minä kun soljun aallonharjalta sen pohjalle. Nyt en taas oikein tiedä missä olen menemässä. Eihän keskeneräisestä tiedä, pitää odottaa vaan.

Tulin pitkin Turun tietä hämäläisten härkätietä

2011-07-31T09:26:00.000+03:00

Jos mahdollista,

niin rengasmatkareitiksi meillä valitaan maisematie,

ellei niin museotie.

Useimmiten, Suomessa, kun ollaan niin,

reittivalinta kulkee kuitenkin metsäreittiä.

Eilen ajeltiin Hämeen härkätiellä sydänhämeessä viemässä tytärtä ystävälleen Tammelaan. Pellot alkavat olla jo kullankeltaisia ja tienvarret hohtelevat keltakirjavissa väreissään. Autoon tulee sisälle pietaryrtin ja heinien tuoksua. Mies ajaa, minä virkkaan ja tilkkupeitto kasvaa teinin kaveeratessa. Ajellessa mietitään mitä tarkoittaa perkiö, nimitys kun tulee vastaamme päivän aikana moneen kertaan.

Hämeenlinnassa pysähdytään, nautitaan juustoiset salaatit linnankahvilassa ja tutustutaan Hämeen linnaan. Hämeen linnan ohi on tullut ajetuksi ja junailluksi monet kerrat, mutta nyt olemme ensi kertaa siellä. Enpä ole tullut ajatelleksikaan, että muut linnoistamme ovat rakennetut harmaakivestä. Hämeen linna on ainoa, jossa rakennusaineena on pääasiassa käytetty tiiltä, vähän fiinimpää ja kallimpaa materiaalia. Muutenkin kuulemma linna on saanut vaikutteita keski-eurooppalaisista linnoista. Tutustumme linnan historiaan, rakennusvaiheisiin, tulipaloihin ja elämään, jota linnassa ja sen ympäristössä on vietetty.

Väkeä on yllättävän paljon. Ulkomaalaisia vain ihan muutama. Linnassa vietetään häitä. Juhlaväki on pukeutunut asianmukaisesti keskiaikaiseen tyyliin. Musiikkikin on valittu sen mukaan.

Linnassa on esillä monia näyttelyitä. Näyttelyissä toteamme miten omalta asuinalueeltammekin on tehty yllättävän paljon historiallisia löydöksiä. Huomaamme asuvamme lähellä Vilusenharjun kalmistoa, mutta mikä paikka se onkaan, se pitää tarkistaa, kun päästään kotiin. Taas kerran havahdun korulöydöksien ja omien Kalevala-korujeni yhtäläisistä piirteistä. Monta tuttua muotoa ja kuviota näen. Yllätyn, kun löydän hannunvaakunalla koristetun tiilen. Historia on kiintoisaa, mutta sille on elämäni varrella ollut minulla ihan liian vähän tarttumapintaa. Hävettää, mutta ehkä iän karttuminen tuo itsestään sitä kiinnostusta lisää.

Päivän ajelureitiksi pyritään valitsemaan sellainen, jota ei ole ennen ajeltu. Someron suunnalla kuitenkin muistellaan kesälomamatkalla otettua valokuvaa, jossa toinen lapsista istuu potalla tienvarressa keskellä kesäistä maalaismaisemaa. Mies muistelee myös paluutaan poikavuosiensa viimeisistä juhannuspirskeistä ennen muuttoaan Tampereelle.

Tammelassa ja Rengossa ajelemme ohi kauniiden harmaakivikirkkojen. Forssassa ihailemme punatiilisen tehdasmiljöön entisöintiä ja uudelleenkäyttöä. Ilta-auringossa nautimme jäätelökahvia Hattulan kirkkojen vaiheilla venesatamassa mattolaiturin vieressä. Matkan kaunein silta on ehdottomasti parhaalla maisemareitillä Sääksmäellä. Se on tullut ylitetyksi jo kertaalleen tällä viikolla, sillä Helsingistäkin ajeltiin kotiin pikkuteitä.

Taas toteamme miten Suomi on tulvillaan kirppiksiä, kesäteattereita, jonkin sortin ympäristötaidetta ja niiden välissä tasaisesti on tienvieressä joko pieni lampi tai suonpätkä.

Yöksi palaamme kotiin. Nautin ajatuksesta, että saan nukkua yöni omassa vuoteessa. Iltayöstä kerään päivän tomaattisaaliin ja sytyttelen kynttilät kasvihuoneeseen ja omenapuuhun. Toteamme kuin yhdestä suusta, että useammin vain pitäisi ponkaista kotoa päiväksi lähiympäristöön, matkailu kun avartaa ja kotiin on niin ihana tulla.

Perkiö on muuten takamaalle raivattu uudispelto,

sen ohella, että se on niin monien suomalaisten nimi.

Yölattea

2011-07-30T00:29:00.006+03:00

Helle saa minut täydelliseen saamattomuuden tilaan, onneksi se kääntää meille selkänsä huomenna. Päivä kului kastellessa maata ja kukkineita kukkia nyppiessä. Kirjahylly piti järjestää ja kasvihuone imuroida, mutta ne jäivät tekemättä. Kävin tutustumassa naapurissani asustavaan kodittomaan silkkiterrieriin, valloittavaan Pipsaan, jolla on ihastuttavasti otsakarvat tummanruskeilla silmillä. Pipsa etsii kotia. Sen omistaja on kuollut.

Mies jaksaa ahkeroida ja puuhata. Tänään hän nakutteli valmiiksi vanhan saunan verannan kaidelaudoituksen. Vatupassin kanssa tehtiin ja tarkotuksellisesti vinoon pyrittiin. Meillä ei liene mitään viivasuoraa, vanha pihasauna vinkkeleine ikkunoineen ehkä kaikkein vähiten. Vanha sauna sai uudenmallisen kaiteen vanhan kaiteen tilalle. Sen suojaan voi kätkeytyä kököttämään virkkuun tai kirjan kanssa tai kätkeä jotakin näkösuojaan, varsinkin, kun villiviini vielä kasvaa. Haaveilen verkkokeinuni ripustamisesta valmiille verannalle vielä tänä syksynä. Saapa nähdä kelpuutetaanko minua maalauspuuhiin.

Kuvausintoni on jotenkin jäissä, tarvitsisin jotakin uutta näkökulmaa, oppia ja tietoa. Toivon, että sellaista tarjoutuisi jostakin syksyllä kodinulkopuolisen harrasteen merkeissä. Tänäänkin taas valitsin helpoimman reitin ja kuvausmatkani kohdistui kesäkukkapenkkiin. En lakkaa ihastelemasta daalioideni muotoja ja värejä. Ne ovat aivan mahtavia leikkokukkia, kestävät maljakossa viikon verran. Sinä aikana nuo vaaleanpunaiset vaihtavat väriään mielenkiintoisesti. Keskusta vaalenee ja reunat tummenevat. Oranssit bonbonit ovat tämänkesäsistä suosikkejani.

Suhteeni allaolevaan Jacmanniin on täysin yksipuolinen. Se on ensimmäisin kärhöni, vähän kuin vahinkohankinta. En erityisemmin pidä siitä. Luulin sen jo talvella kuolleen huonolle paikalleen talon seinustalle, mutta

sehän vaan jaksaa ilahduttaa kasvamalla korkeuksiinsa. Kukkia ja nuppuja on valtaisa määrä. Se taitaa pitää minusta.

Keltainen kiinankärhöni kaatua rohjahti tukensa kanssa kevättalvella. Se oli pakko leikata alas ja luulin sitäkin jo menetetyksi, mutta valtava elonvoima on siinäkin. Se kukkii vasta syksymmällä.

Saa nähdä kuinka käy tämän kesäisille kärhöistutuksilleni. Ne kärsivät muovipurnukoissaan, kun en meinannut saada niitä maahan. Olen luvannut, että ensi keväänä innostun yhdestä taimesta kerrallaan, ja vasta kun se kasvaa maahan istutettuna omalla paikallaan, innostun seuraavasta.

Tärkein puutarhateesini, ettei puutarhasta ja pihasta pidä tuntea syyllisyyttä eikä laiminlyönneistä pahaa mieltä, on tänä kesänä kärsinyt kieltämättä takaiskuja. On ikävä huomata tuntevansa huonoa omaatuntoa pihapuuhista, niin mukavia, kun ne ovatkin ja niin terapeuttinen paikka, kun piha oikeastaan on. Pihaharmistumisiani helpotan tällä hetkellä parhaiten popsimalla keltaisia pieniä tomaattejani kasvihuoneesta tai poimimalla muutaman ison punaisen tomaatin leivän päälle tai salaattiin. Seisoskelu vattupuskassa välipalan aikaan on myös nautintoni, vaikken voikaan yhtään kehuskella poimimieni ja pakastamieni rasiallisten määrällä.

Yllätyksekseni yölattesta tulikin pitkä.

Aamulla pääsen taas ihan oikealle retkelle, siitä olen iloinen.

Mukavaa viikonloppua Sinulle!

Retki kuurosadetta odotellen

2011-07-28T15:11:00.000+03:00

Pääkaupunki oli kuin pätsi.

Taivas oli pilvetön

eikä luvattuja kuurosateita tullut.

Mekonhelmat oli pakko kääriä ylös ja kenkiä vaihtaa.

Onneksi huuhteluvettä oli varattu pulloon.

Kiersimme kaupunkia.

Vilvottelimme meren rannassa.

Se oli parasta.

Ohjeistettiin kotiinjätettyä.

Nähtiin musiikkitalo.

Ihailtiin auringonlaskua

Tuusulan järven kansallisromanttisissa maisemissa.

Muisteltiin ensimmäistä yhteistä kesää,

ulkomaan matkaa,

jonne ehdittiin,

kun minä juoksin samoissa maisemissa auton reistatessa.

Meidännäköinen taival taisi alkaa siitä.

Aamuauringosta ilta-aurinkoon

2011-07-25T23:52:00.001+03:00

Keltainen tomaatti kellastuu ja

punainen punastuu.

Tanssitytön remontti valmistuu.

Kuka kertoo,

miksi kasvihuonekurkku

lakkasi tuottamasta satoa?

+30

2011-07-23T00:56:00.000+03:00

Tästä lämmöstä nauttivat eniten ehkä oliivipuu ja basilika.

Gerberakin,

yllättäin,

sillä se päätti jatkaa eloa.

Jacmannii pysyttelee kanssani katveessa ryyppien paljon vettä.

Näillä helteillä ulkonäköseikat ovat toisarvoisia.

Kierrätyssuihkukin kaikessa muovisessa rumuudessaan

on ah, niin ihana.

Vesiletkussa (samoin kuin sinkkiastiassa)

vesi muuten lämpiää varsin kuumaksi,

joten, jos kokeilet tätä kotona,

ole varovainen.

Minä ja kasvini

olemme saaneet ihan vahingossa

kuumia kylpyjä.

Parhaat päältä, niinkuin anoppi sanoo

2011-07-22T19:16:00.000+03:00

Aamulla tunnin verran kastelukannukävelyä yöpaidassa,

juttelua mukavan postinjakajan kanssa.

Postia joustavasti omalla autolla jakelupisteestä.

Tämäkin kukkii samoilla kukilla koko kesän,

nypin vain kuihtuneet pois.

Ihme!

Kelloköynnös alkaa nuputella rapun kaiteessa.

Päivällä kylmien suihkujen välissä

kahdet alekengät

ja virkkuuta puun alla.

Ennen päivällistä

ihana Singer-grillin tuottama tuoksu,

joka syntyy vain puilla grillatessa.

Päivällinen päivänvarjon alla.

(Kelpasi teineille kavereineenkin:)

Minua jo ryydyttää tämä helle.

Miehellä alkoi hiomakoneremontti maalauksen jatkeeksi.

Uh, onneksi olen eri sukupuolta.

Vetäydyn varjoon.

Hionnan ääni kuuluu taas.

(Vai onkohan se hiomista,

kun vanhaa maalia

harjataan teräsharjalla?)

Eletään hetkessä

2011-07-21T00:18:00.000+03:00

Tämä on meille kaikille onnellinen hetki

olemme mukana muistelemassa menneitä

remontoimassa uutta huonetta

maalaataan seinää valkoisella ja värjätään nojatuolia pinkillä.

Hyvää tulee...

Helteitä odotellessa

2011-07-19T00:17:00.000+03:00

Helteitä odotellessa alkaa tapahtua monenmoista.

Flow on vihdoin lähtenyt liikkeelle.

Työhuoneen raivaus alkaa vihdoin tuottaa tulosta.

Sain ommelluksi vanhasta tilkkupäiväpeitosta istuintyynyjä

vihreisiin pihakalusteisiin

sekä tuunatuksi monta vaatekappaletta.

Löysin eilen Tallipihan verhoilunäytöksestä

simpsakan nojatuolin työhuoneeseeni.

En ostanut,

sillä kuljin miehen (rajoittavassa) vanavedessä.

Tuoli suorastaan valvotti yön

ja nostatti pystyyn varhain.

Se on kunnostettu pula-ajan kapine,

kuten kaksi muutakin nojatuolia meillä.

Nyt se on minun,

ja ah,

niin sopiva

lyhytjalkaiselle ja -selkäiselle.

Tuolissa on mukava istuskella,

jatkaa työhuoneen järjestelyä

paperipinoja raivaten.

Ompeluseuranikaan

ei enää tarvitse istua keittiönjakkaralla

minulle mukavia höpötellessään.

Vauhtiin pääsi mieskin varaston ulkovuorauksen kohentamisessa.

Vanhan saunan veranta on saamassa pientä terassia

ja ulkolaudotus sievää ja viimeisteltyä rimotusta.

Yllätykseksemme tänään lähti liikkeelle

myös teinitytön huoneen pintaremontti.

Aloitimme lapsuuden poistamisella näköpiiristä

ja hankimme hänellekin unelmien istuimen Ikeasta.

Huomiselle on suunnitteilla seinien maalausta.

Hän alkaa olla jo virtuoosi

maalattuaan onnistuneesti kaksi pihakeinua

oikein käyttökelpoiseen ja siistiin kuntoon.

Iloa ja intoa myös hänellä piisaa.

Pojasta kerrottakoon, että

hän haaveilee

katsellen kypärän- ja ajolasien kuvia

ja kemmuvideioita (kevytmoottoripyörävideoita) netistä.

Mitä yllättävämmistä paikoista

hän soittaa pyytääkseen kyytiä iltasella.

Reviiri on laajentunut lähikuntiin.

Onneksi soittaa.

Onneksi ilmaantuu yöksi kotiin.

On tämä niin ihanaa ajatonta aikaa.

Tilaa ympärillä

2011-07-16T21:27:00.000+03:00

Yhtä aikaa sataa ja paistaa.

Minä kerin lankaa lasikattoni alla.

Ihastelen valon liikkeitä.

Harmaat ja sinisetkin ovat kauniita

omimmassa ympäristössään,

taivaalla.

Ajatus soljuu

äänettömässä tilassa,

velloo ja jahkuaa

ihmiseloa ja ihmissuhteita.

Nuori elämä päättyi.

Toinen lienee päättymässä.

Mitä kukakin olisi voinut olla tekemässä.

Ei kai kukaan tiedä.

Ei toisen taakkaa voi kantaa

enempää kuin jaksaa

tai osaa.

Surullista.

Koetan kantaa

ja kannatella

vain omaa

ja ihan läheisteni elämää.

Tilaa on äänettömässä äärettömyydessä

niin valtavasti.

Kaikki vain leijuu.

Herrasväki häämatkalla

2011-07-16T12:47:00.006+03:00

Vietämme hääpäiväämme heinäkuussa. Yleensä niihin aikoihin teemme kaksiksemme "häämatkan" jonnekin. Nyt lähdimme käymään Mäntässä Serlachiuksen näyttelyissä. Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmat ovat laajimmat yksityiskokoelmat Suomessa. Tarjolla oli kahdessa museossa Suomen kultakautta, metsää, metsästystä ja lapsuutta. Gösta Serlachiuksen museo sijaitsi kauniilla paikalla Joenniemessä. Siellä oli näyttely Göstan helmet, johon kuului kattava läpileikkaus kultakauden taiteilijoiden töitä sekä myös vanhaa keski-eurooppalaista maalaustaidetta. Itselleni tuntuu tärkeältä aina tietyin välein palata katsomaan jo tutuksi tulleita kultakauden töitä. Ne kun ovat niin suomalaisia. Maalausten ohella oli esillä myös pienehköjä marmori- ja pronssiveistoksia.

Koko päivähän tuolla reissulla hurahti. Tuli nähdyksi paperitehdasalueita ja yllinkyllin suomalaista metsää. Nuoriso hoiteli matkaillessamme kotona koiraa, pesi ja kuivatti monta koneellista pyykkiä. Varhaisteinit toivovat meidän useammin lähtevän jonnekin, jotta saavat pitää kotia keskenään. Jotenkin vielä vastuu heistä painaa niin, ettemme saata heitä jättää ainakaan yön yli kahdestaan. Ehkä muutaman vuoden päästä osaamme sitten irrotella kuten pariskunta alhaalla. Kuva on Serlachiuksen viinituvan lasimaalatusta ikkunasta.

Muistoja, määrätietoisia askeleita ja sanakirja

2011-07-14T12:00:00.000+03:00

Määrätietoiset askeleeni kotona kertovat, että nyt on aika blogata. Elämäni arvojärjestys on kummasti käännähtynyt ympäri. Nuoreni toteavat äidin olevan "perheen pahin datis". Hämmennyn itsekin, kun yöllä koneella istuessani, tanssitytön yllättynyt ääni takani sanoo, että vieläkö sää täällä istut.
Enpä olisi itsestäni uskonut.

Nyt vaan pitäisi hankkia espanjakielen sanakirja. On tullut aika kommentoida ensimmäistä ulkolaista lukijaani. Joudun tekemään sen suomeksi. Mikäli haluat nähdä kauniita ristipistoja ja somia espanjalaisia lapsia, katso täältä.
Olen arvaillut ja ymmärtänyt, että me molemmat pidämme puisista huonekaluista ja Beatrix Potterin Petteri Kaniinista.

Määrätietosia askeleita soisin nyt suuntautuvan enemmän kohti alakerran työhuoneen siivousta tai vintin perkuuta. Työhuoneessani olisi niin kiintoisaa päästä surauttelemaan ompeluksia ja vintistä olisi vielä mahdollista kierrättää jotakin eteenpäin tai ainakin inventoida ja järjestää menneisyyttä.
Näistä kahdesta on muotoutunut minulle ikuisuusprojektit, jotka vain tekemällä valmistuisivat, vaan määrätietoisuuteni kohdistuu nyt ihan toisaalle.

Alakuvassa näkyvät katselulaatikkoon säilötyt "Tarjat" eli lasteni parhaimmat äidin korvikkeet. Pojallani niitä oli kaksi, sillä ensimmäinen alkoi riekaloitua ja se piti saada pyykkiin ja talteen. Tarja oli mahdottoman käteensopiva. Sitä saattoi pienessä nyrkissä roikottaa jaloista tai korvista. Siihen on tyydytetty myös imemistarvetta. Tarja pääsi mukaan reissuihin ja yleensä kaikkiin leikkeihin. Se taisi salaa olla mukana poikakuoron ensimmäisillä leireillä ja Belgian matkalla asti. Nyt siitä on tullut äidin tärkeä, kun se on jo vuosia ollut säilöttynä lasilaatikkoon.

Kyllä on äidinkin elämä erilaista. Valokuvauskohteet ovat vaihtuneet lasten leikkien taltioinnista paikallaan pysyviin tai korkeintaan tuulessa huojuviin kesäkukkiin tai huurreoksiin. Äidin tehtävä on oikeastaan enää olla kotona, jos joku sattuisi tarvitsemaan kuuntelevaa korvaa tai vaikkapa pientä rahallista tukea. Vähitellen alan tottua vaihtuneeseen roolini kodin taustahahmona ja ankkurina. Vähitellen varmaan muut alkavat tottua harrastukseeni istua tässä koneella.

Tämä kaappi on jämähtänyt paikoilleen

2011-07-13T12:02:00.000+03:00

Tämä kaappi on miehelle tärkeä. Tästä kaapista hän ei luovu. Sen on hänen äitinsä huutanut huutokaupasta evakkomatkansa jälkeen, kuljettanut pitkän matkan maaseudulla yksin, ehkä maitokärryllä, uuteen kotiinsa. Saanut sen hankinnasta ehkä moitteita tai arvostelevia sanoja, sahannut toukan syömät jalat pois ja maalannut beigeksi. Joitakin vuosia sitten se tuotiin meille ja mies kunnosti sen.

Nyt se seisoo uusilla jaloillaan
palvellen meitä makuuhuoneessamme arkistona ja miehen yöpöytänä.

Sille on löytynyt ehdottoman sopiva paikka ja sen tarina jatkuu meillä.

Verannan vaiheita ja kaapit vaihtavat paikkaa

2011-07-12T14:57:00.000+03:00

Eteisessä kaapit vaihtoivat paikkaa. Myytiin vanhempi ja koukeroisempi. Sen tilalle siirrettiin löytökaappi, kolmannesta kerroksesta rappuja alas vieritetty, pelkistetympi ja karumpi, mutta sisätiloiltaan meille tilavampi kaappi. Mies muutti sen sisustaa, paikkasi kolhuja ja lakkasi, lopuksi saunotettiin kieroa ovea, jotta saatiin se suoraksi. Samalla kun mies paikkaa lohjennutta kaapin kulmaa, minä ihmettelen taitoa tehdä puusta huonekalut, samaan hengenvetoon omaa mieltäni siitä, että olisin ottanut Ikeasta lastulevyä kaapiksi, vaan miespä ei suostunut. Melkoista taiturointia ja kompromissia tämä elämä. No, kaappi on aloittanut palveluksensa meillä. Olen tyytyväinen.

Eteisemmekin vaiheet ovat olleet monet ja vaatineet useita kompromisseja. Astuimme kaari-ikkunaverannalle ensi kertaa kesäkuussa 17 vuotta sitten. Asetimme ikkunan eteen pyöreän pöydän ja nautimme kaari-ikkunan tarjoamasta pihanäkymästä, vain me kaksi. Tämä oli siis veranta, tunnelmointi- ja ruokailutila.

Aika muuttui. Perhe kasvoi. Pöytä siirrettiin pois ja tilalle tulivat naulakot pikkuhaalareineen ja lastenvaunut. Veranta toimi imetyspaikkana isomman leikkiessä suojaisalla pihalla. Ajan kuluessa pikkuhaalarit vaihtuivat isompiin. Kenkälaatikot suurenivat. Tilanpuute tuli käsinkosketeltavaksi. Verannasta tuli vähitellen eteinen.

Ensin rakennettiin raput alas. Sitten tikkaat ylös. Verannasta oli tullut ohikulkupaikka, rappusten kaiteesta vaatteiden, mattojen, pussukoiden ja nyssyköiden välisijoituspaikka. Moneen kertaan on yhdessä mietitty yhäkö me aina mahdumme tähän samaan pieneen taloon, tätä kun on niin moneen kertaan omiin tarpeisiin muokattu, että ei tästä kukaan meistä raaski luopuakaan. Tämä on kotimme.

Hellimistä

2011-07-10T22:13:00.000+03:00

Lämpö hellii järven rannalla, pihassa ja parvekkeella.

Katselen ihmisiä, luon mielessäni heistä tarinoita,

seuraan puistossa nuorten lyömäsoittajien omaa kivaa takarivissä.

Päivän yllätykset

2011-07-06T21:55:00.001+03:00

Ai, että tällainen helokki ja harmaan käenkukka.

No tervetuloa meidän pihaan.

Riemastuksissaan

2011-07-05T11:25:00.000+03:00

Riemastumisen huomaa ja tulee itsekin iloiseksi.

Nämä innostuivat helteiden paahtavasta lämmöstä.

Mies riemastui tästä kaapista

ja sen kunnostamisesta käyttöön.

Koira on ihastuksissaan,

kun joku puuhaa sen kanssa,

vaikka vain hetken saunan jälkeen.

Pihajasmike riemastui jostain syystä

tänä kesänä kukkimaan enemmän kuin ennen

ja minä tietenkin riemastuin ihan vaan siitä,

että kirvoja on vähemmän ja kukkia enemmän.

Tästä alimmaisesta en osaa riemastua,

vaikka havaitsenkin suunnatonta

sisäistä maskuliinisuuden kutinaa ja kipunointia

poikani sisuksissa.

Löytyi siis

ristiriita riemastumiseen.

Kasvuseurantaa hämäränä päivänä

2011-07-04T17:58:00.002+03:00

Tuli taivaan täyttävä yksi iso pilvi, tuli sade.

Asettelen verhot sivuun kasvihuoneessani

ja annan vähäisen valon tulla sisälle.

Tämä ihanuus alkaa kukkia.
Sain sen täältä.
Se onkin köynnöstävää lajia
ja pitää siirtää.
Tällaista on minun puutarhanhoitoni.
Nyt se saa olla hieman katkolla.

Tämä yksilö vain kurkottaa korkeuksiin.

Aiempina kesinä yritin kasvattaa sitä ihan väärään suuntaan.

Nyt se kukoistaa, saa kiivetä itsekseen.

Vähän niinkuin tämä, jonka kasvuun on annettu eväät ja

jonka (k)luulen istuvan kaikkien ohikiitävien kemmujen takana.

Miksi ei minulle kukaan kertonut millaista on olla äiti.

Huolehdin (kai) ihan turhaan lapsesta,

joka tietää ja osaa kaiken,

ainakin omasta mielestään.

Ihana poika!

Olen pahassa daaliaiässä.

Tässä tämän kesän ensimmäinen auennut.

Lällyin ja mahdottomin väri ikinä,

vähän kuin minä.

Kaunista vaatimattomuutta ja ajatus kulkee eri ratoja

2011-07-01T20:07:00.008+03:00

Tällä viikolla makrohaasteen aiheena oli MONTA .

No, lutukassapa on,
MONTA SYDÄNTÄ.

Huomaamaton lutukka kasvaa pihasaunion, piharatamon

ja kevättaskuruohon kanssa meidän pihalla.

Sillä aikaa, kun minä nääntyneenä helteestä

ihmettelen lutukkaa ja keijunmekkoja,
mies korjaa saunan kiukaanluukun järeään kuntoon.

Puuhansa kullakin.

Kuulemma tämä on naisten hommaa.

(On ihan pakko ottaa kuva,

kun kipinöitäkin on teemaan sopiva määrä.)

Minä tietenkin haluaisin hankkia

meille uuden lasisen ja läpinäkyvän

kiukaanluukun,

mutta, kun

meillähän on jo se luukku.
Ajatus kulkee eri rataa,

on siitä omat hyötynsäkin.

Näppärä Rva Pioni puuhailee

2011-06-30T12:24:00.002+03:00

Kasvukausi on parhaimmillaan.

On edetty ihanasta alkukesästä siihen vaiheeseen,

että villiintyneet kukkamaan nurkat pistävät liiaksi silmääni.

Jos ihan vähän pöyhäisen, niin hetken kuluttua,

homma onkin hieman laajentunut ja jatkuu...
perennat, juuret kelteisillään, heinäkuun helteessä?!

Toinen juttu on nuo puutarhaosastot ja perenna-alet.
Ne kai minun pitäisi kiertää kaukaa,
sillä "hullunhommat" ja työmaat
niiden kiertelystä vain laajenevat...

Muut pihaprojektit edistyvät selkeämmin.

Tanssitytön lisäksi saatiin motivoiduksi

myös BMX-poika puuhiin

mukaan.

(Raha se on sitten kumma motivoija:)

Puupaatin turvotuskin on aloitettu.

Olisi ihana päästä järvelle edes pienelle retkelle.

ps. Päivän vitsi:

istuin helteisen maanantain tekemässä valokuvatilausta,

tuli moneen kertaan pilallista,

kone ilmoitteli virheistä,

lopulta sain illalla lähtemään tilauksen kahdelta vuodelta,

(hieman raskas tiedosto?!),

tänään sain postia:D...

kokonaista yksi kuva tuli pahvilaatikossa :DDD

Houkutteita ja koukutteita

2011-06-27T01:22:00.000+03:00

Sää vihdoin lämpeni.

Siirryin kasvihuoneestani ulos kukkapenkkiin.

Tanssityttö ahkeroi koko päivän ja sai maalatuksi pihakiikun.

Singer-grillissä grillaantuivat kasvikset (ja ei niin onnistuneet kebakot)

sekä hivelevän hyvät jälkiruuat vaahtokarkeista ja mansikoista.

Vielä olisi maalauskohteita

ja muitakin pihapuuhia jäljellä.

Kameran kanssa kökötys vaan niin

houkuttaa ja koukuttaa...

että minä unohdun.

Onneksi on muita ahkerampia paikalla.

Pionin tuoksua, mansikan makua

2011-06-26T01:14:00.000+03:00

Hiljainen tienoo,

koivukuja, piha ja tyhjä talo.

Se tarjoaa metsämansikat,

kolme isoa kimppua juhannuskukkia ja

erilaisen äänimaailman.

Kyyhky kujertaa, kuikka huutaa, heinäsirkka sirittää.

Tätä äänimaailmaa

ei kuule enää kaupunkiin muuttanut mummo,

emme mekään.

Hieman on haikea olo.

Mummo saa oman pihan kukat ja mansikat.

Pionin tuoksu leijuu huoneessa,

tyytyväisyys jää.

Kukkataikoja

2011-06-25T12:46:00.001+03:00

Juhannushaastetta antoi minulle tämä vanha "hyttysverkko", joka oli pahasti mennyt sotkuun. Vuoroin satoi ja paistoi sitä selvitellessäni. Itse valitsemani naapuri, punakeltavalkoisesta verstaastaan/mökistään, oli luvannut tulla juhannuskylään.

Hän toi tullessaan väreihini sopivan peltilaatikon, viiniä ja porakoneen.

Leikoin kuvia talvisista kasvihuoneista. Me suunnittelimme miten ylläpitää lasimökkini viihdyttävää ihanuutta vielä syksyn ja talvenkin tultua. Olen jo vuosia haaveillut pergolasta, mutta nyt vasta tajusin, miten tämä hetken mielijohteesta huutonetistä huudettu lasimökki, on moninkerroin parempi hankinta. Lasimökkini on juuri supisuomalaiseen ilmastoon sopiva. Tänne eivät tule hyttyset, täällä on tuuletonta säiden vaihdellessa ihailla luontomaisemaa ja siinä sivussa hieman kasvatella sellaista, mikä nyt innostuu kasvamaan. Tämä on ihan ehdottoman hyvä hankita. Voin siis suosittaa kaikille, joilla on pikkuriikkinenkin pihanpläntti tai sitten isommat tilukset. Tästä on ollut meille iloa ihan mahdottoman paljon.

Juhannusyön kukkataiat tehtiin siis tälle tyttären vanhalle verholle. Porattiin reikiä alumiinkiskoihin kiinnikkeille. Verhoa hieman kavennettiin ja lyhennettiin ja nyt se saa luvan killua kasvihuoneen oviaukossa "hyttysiä" pelottelemassa. Paljon parempi se on tuossa valossa kuin leikkimökin oviaukossa, jossa se on saanut viimeiset vuotensa riippua.

Yötön yö

on siis vaihtunut juhannuspäiväksi.

Tänään lieneenkin luvassa

maaseutu- ja maisemareittejä

Punkalaitumen maalaisjokimaisemissa.

Koira jo innokkaana nostelee korviaan,

kun se tietää pääsevänsä mukaan.

Ei muuta kuin mekkoa pukemaan.

Mökkinaapurit viettävät juhannusta

2011-06-24T14:00:00.000+03:00

Tänä vuonna me vietämme taas mökkijuhannusta kotipihalla.

Meillä ei ole rantamökkiä eikä saunamökkiä

vaan kompakti pian satavuotias kaupunkimökki,

neljän kilometrin päässä Tammerkoskesta,

hiljaisella alueella.

Me lienemme taas alueemme

ainoat juhannuksenviettäjät.

Pian aloitamme juhannuksen vieton lipunnostolla.

Riittävän virikkeinen ympäristö pitää huolen,

että naapurisopu säilyy myös juhlapäivinä.

Sehän on selvä,

että teini-ikäisiä

ei saa enää kiinnostumaan mökkeilystä.

Heillä lienee elämänsä paras juhannus,

sillä he saavat sitä viettää kotona kahdestaan

vanhempiensa mökkeillessä kotipihan mökeissään.

Kaikkia osapuolia tyydyttävä tapa viettää

juhannusta.

Hyvää juhannusta kaikki!

Toivottavasti

jokainen saa teistä saa viettää sitä

juuri itselleen sopivalla tavalla.

Kesä haastaa meitä

2011-06-23T12:47:00.005+03:00

Makroviikkojen

haasteeseen kuului tällä viikolla

kuvata läheltä kohde

KESÄ.

Tässä huushollissa kesään kuuluu

ehdottomasti kaikenlainen pihapuuhailu.

Kaikki mitä voi rakennella ja käyttääkin pihassa, kuten esimekriksi tämä Singer-merkkinen grilli ovat niitä oivallisia pihapuuhia, joihin meillä ryhdytään. Singer-grillin runko ostettiin kierrätyskeskuksesta viidellä eurolla. Grillissä on olennaista se, että se toimii hiilillä ja että sitä voi liikutella auringon mukaan. Siksi siihen on asennettu pyörät vanhoista nukenvaunuista ja rakennettu työntöaisa. Grilli valmistui juuri osuvasti juhannuksen alla. Se on sisäänajettu kuluneella viikolla grillimakkaroin ja kanafilein, ja todettu oikein hyvin toimivaksi.
Ennen juhannussateita en onnistunut ottamaan yhtään itseäni tyydyttävää kuvaa kokonaisuudesta, mutta sitten juhannuksen jälkeen esittelen kokonaisuutta paremmin.

Juhannuksen jälkeen pihapuuhat jatkuvat:
kaksi pihakeinua kaipaa maalia, samoin kuin lauta-aita.
Kunnostus on hieman kesken ulkorakennuksen viimeisimmässä osassa, josta on tarkoitus tulla punakeltavalkoinen, kuten pääpuuhailijan verstas (vanha heppatalli ja ankkala). Pääpuuhailijaa kovasti myös kutkuttaa vanhan koulukaapin kunnostus. Liekö siitä tulossa eteisen kaappi tai sitten se laitetaan myyntiin. Kovin tarkkoja suunnitelmia meillä ei vielä ole.

Itselläni on viime kesältä leikattuna tilkut keinun tilkkupeittoon ja toinen peitto on tikkausvaiheessa viileiden päivien varalle. Ompelukone ja silitykset siirtyvät täällä helposti pihapöytään, kun vaan säät sallivat.

Onneksemme

kesänhän on vasta puolessa

joten eiköhän näistä projekteista

joku vielä tänä kesänä valmistu.

Matkailumainos

2011-06-22T00:19:00.000+03:00

Tampereen Tahmelassa, Pyhäjärven rannassa on kaupungilla vuokrapalstoja. Siellä on monenkirjavia viljelyksiä, joita voi tähyillä matkan päästä kulkiessaan alas Kurpitsatalolle. Jos minä olisin lapsi, haluaisin leikkimään Kurpitsataloa vastapäätä olevalle leikkialueelle. Siellä ei ole sähköisiä vempaimia vaan sellaisia, jotka houkuttavat mielikuvittelun ja eläytymisen liikkeelle. Siellä voi vaikka kiikkua keijuna puisella kiikkulaudalla.

Mutta kun en ole lapsi, käyn vain katsomassa tuota leikkipuistoa. Kuljen Pispalan portaita ylös ja taas alas ja menen saunomaan Pispalanvaltatiellä sijaitsevaan yli satavuotiaaseen Rajaportin saunaan. Siellä, jos missä on tunnelmaa niin juhannusviikolla kuin lokakuun pimeänä sateisena iltanakin. Asennetta se ehkä vähän vaatii, mutta on kokemisen arvoinen paikka, koko kylän yhteinen sauna.

Päivän työt

2011-06-20T21:59:00.000+03:00

Tarkastelen maailmaa lasinkappaleiden lävitse.

Solmin laventeliseppelettä.

Lasken terälehtiä ja seuraan pionin aukeamista.

Puntaroin ukkosen jyrinää,

tuleeko rajuilma

vai meneekö ohitse.

Hieman hämärää on.

Kesäpäivä seisahtuu

vasta huomenna.

Ei niin tarkkaa

2011-06-20T01:04:00.000+03:00

Harjoittelen uuden jalustan käyttöä.

Muuten hyvä, mutta tuuli se vaan pyörittelee kohdetta,

vaikka kuinka kamera olisi nyt vakaa.

Singer-grilli alkaa valmistua, ehkä huomenna.

Mies vääntää minulle rautalankaa.

Syntyy keveitä ripustustankoja ja koukkuja.

Kierrätys on taas avainsana.

Materiaalina toimii vanha pyykinkuivausteline.

Sateen kanssa ollaan kilpasilla kaiken päivää.

Se yllättää useamman kerran.

Illalla möbleeraan taas kasvihuoneessa.

Istun oliivipuuni alla sateen ropinaa kuunnellen.

Nautimme kuohuviintä ja salaattia lasikaton alla sateelta suojassa.

Aika on ajaton.

Ei minua haittaa vaikka sataa

2011-06-19T00:10:00.000+03:00

Ei minua haittaa vaikka sataa,

voin päiväsaikaan leikkiä kuljetusliikettä,

voin kuljettaa huonekaluja huonekaluliikkeestä ja

istuttaa mummin peräluukkuun.

Illalla voin pukeutua villaan

eikä minun tarvitse

nukkua metsässä hyttysten keskellä,

ei herätä vesilätäköstä tyyny märkänä

eikä varsinkaan nukkua teltassa.

Partiovuoteni ovat ohitse.

Voin sulkea yöksi ikkunan,

jos viluttaa ohuella kesäuntuvapeitolla.

Kyllä keski-ikäisen elämä on helppoa.

Tuudittaa uneen vain pienet basilikat,

kaikki muu hoituu itsekseen,

jälkikasvu, kun on niin itsenäistä nykyään:)

Luen vain kirjaa ja poltan kynttilää.

Pintaa osa 2

2011-06-18T13:20:00.005+03:00

Illan tyynenä hetkenä,

leikittelin lisää pinnoilla

Särkijärven uudella sillalla

hetkeä ennen tuulta ja sadetta.

Särkijärven silta tulee

lähivuosina yhdistämään

kaupunkimme

uuden puutarhakaupunginosan

Vuoreksen Tampereeseen.

Lisää VUOREKSESTA löytyy täältä.

Tarkennusta ja harhailua pinnoissa

2011-06-17T00:11:00.000+03:00

Tälllä viikolla makrohaasteessa

kameran linssi tarkentuu taas lähelle.

Ajatus kuitenkin karkaa

ja harhailee vähitellen kauemmas.

Tarkoitus on vangita linssille PINTA.

On pintoja,

joiden puhkeamista aistit odottavat.

On pintoja,

joista löytyy aina jotain uutta.

Kasvien pinnat ovat yleensä karvaisia,

ihme kyllä, tämä ei.

On pintoja joihin ei pelottaisi uppoutua.

Sitten harhailuosuus
makroilun ulkopuolelta
eli matkailumainos.

Kotikaupunkini pintoja ovat nämä seuraavat:

Toivoisin, että ne eivät jäisi näkemättä

keneltäkään joka täällä käy.

Ihmiskäsin kannettua ja aseteltua kovaa pintaa,

joka aika ajoin tarvitsee ihmisen huoltoa.

Luonnonmuokkaama sorainen maapinta on ihmeellinen.

Se erottaa valtavat vesimassat toisistaan.

Ihmisen tekemistä pinnoista löytyy turvaa.

Virkkuuta ja lempeitä lauluja

2011-06-15T20:05:00.004+03:00

Vaikka tämä ei ole sen enempää käsityö- kuin kirjallisuusblogikaan,

en voi sivuuttaa tätä kirjaa vain ohimenevässä sivulauseessa edellisessä postauksessani. Kirja oli verraton kuuntelukokemus Sella Seelan lukemana äänikirjana yhdistäessäni palasia pikkupeittooni.

Kirja kertoo kahden eri-ikäisen yksinäisen naisen ystävystymisestä ja avautumisesta toisilleen. Kaksi erilaista elämäntarinaa vuorottelevat ja imaisevat lukijan/kuulijan tyystin mukaansa. Tarinat pitelevät otteessaan huolimatta siitä, että naiset keskenään eivät mitään ruuanlaittoa tai kävelyretkiä kummempaa juuri tee, paitsi, käyvät ostamassa kukallisen uimapuvun vanhalle Astridille. Kukkauikkarin osto nousi kirjasta itselleni jotenkin riemulliseksi vapautumisen hetkeksi Astridin elmänkaaressa. Hymyilyttää vieläkin...

Ystävyys elämässä sinänsä ei ole mitenkään itsestään selvää. Välillä tuntuu, että elämässä yksinäisyys on paljon itsestäänselvempää ja tavallisempaa. Kirjassa syntyvä naisten välinen ystävyys on täysin varauksetonta, vaatimuksetonta ja kiireetöntä. Kiireettömyys on kirjassa myös puhutteleva taso. Kirja on täynnä aikaa.

Lukiessani Lempeitä lauluja vajaat kaksi vuotta sitten jäi vahva ystävyys päällimmäiseksi teemaksi mieleeni. Nyt päällimmäisiksi jäävät elämätön elämä ja käsittelemätön suru. Kuuntelukokemuksena kirja oli minusta vieläkin tunteellisempi kuin lukukokemuksena.

Kävin tänään lainaamassa kaksi uutta äänikirjaa, joten työ jatkuu...

Virkkuupaloja on virkattuna 120 ja yhdistettynä vähän vähemmän, tapani mukaan on tässä vaiheessa mahdotonta arvioida valmiin työn kokoa tai lisävirkkuutarpeen määrää. Yhdistämistä olen tehnyt nurjalta puolelta piilosilmukoin, kuten Neulova Narttu kuvin ja sanoin neuvoi blogissaan.

Ulkona satelee

ja pihassa jatkuu kasvien välisijoitus pihapurnukoissa.

Pihaverstaassa alkaa hahmottua valurautaiseen Singer-jalkaan grilli.

(Sekä grillin että virkkuupeiton

olisin tänään saanut hankituksi valmiina sopuhintaan

koiran trimmausreissulta,

mutta eihän se ole sama, eihän;)

Hieman jännittää noiden pionin nuppujen laita.
Niistä kun avonaisimmista on muotoumassa muurahaisten uima-altaita. Idänunikotkin hupsuine helmoineen olisivat paljon somempia aurinkoisella säällä, mutta maa tarvitsee tämän sateen. Kaikki kasvaa rehottaa. Kasvihuoneessa on hieman yli 20 astetta lämmintä ja ah, ihanan kosteaa.

Kolmen KOON periaate

2011-06-14T12:39:00.000+03:00

KASVUN IHMETTELYYN en kyllästy sateellakaan,

mistä ilmestyivät nuo kymmenen kukkaa

ja kolme kukkavanaa orkideaan...

Elämän tekee jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi kiertely KIERRÄTYKSEN AJATUS sisisimmässä. Kiertelin eilen Rautasoinin kentällä tekemässä kuparilankalöytöjä ja uudessa kierrätyskeskuksessa etsimässä pihapurnukoita. Rautalanka on mitä mainioin väline pikkutaimien kanssa koulussa ja kuparilankaa nyt vain sattui löytymään lavallinen. Pihapurnukoita, joissa välisijoittaa ylöskaivettuja perennoita ja seisottaa pientä tilkkaa vettä ison saviruukun alla helteellä, ei minulla ole milloinkaan liikaa. Eilenkin niitä suorastaan puuttui. Työtapani kukkapenkissä on kuten muuallakin: yhdestä kohdasta aloitetaan ja kohta kaikki kulmat ovat leväällään. Niin on juuri nytkin. Onneksi tuli sade.

Minulla ja miehellä oli eilen todella oivallinen kierrätyspäivä. Kierrätyksen tuottama ideointi on ehdottomasti innostavampia ja virkistävämpiä yhteisiä harrasteitamme. Paras löytö oli tietenkin ilmainen vanha puinen pariovinen koulukaappi ja viiden euron hintainen Singerin jalka. (Viimeisimmät pitävät miehen puuhakkaana lomaharrasteissaan;)

Blogistani ei siis milloinkaan tullut

käsityöblogia, sillä

kolmas K on KESKENERÄISYYS.

Minulla on sohvan nurkkien ja nojatuolin pielien lisäksi autossa, pihakiikussa, kasseissa, lukemattomissa puu-ja pahvilaatikoissa ja kapsäkeissä kulkemassa jokin keskeneräinen pikkutekele, josta olen alun alkaen ollut hyvinkin innostunut ja jonka tarve on ollut ilmeinen, silloin kuin se on aloitettu. Työn eteneminen vain viivästyy ja valmistumista ei välttämättä tule koskaan. (Eilen kyllä nautin kauppareissulla jaloissani lämmittävistä pikkuvillasukista ja kaulallani kiikkuvasta villahuivista!)

Olen ajatellut tuovani päivänvaloon hieman enemmän nyt tätä kolmatta KOOTA. Tämä on siis ikäänkuin sosiologinen ja kotipsykologinen kokeilu. Olisiko keskeneräisyyden esittelyllä mitään vaikutusta tuotteen kehittymiseen ja jatkojalostumiseen. Olen haastanut tähän myös PAULAN. Saattaahan olla, että meitä, joilla on vimma käsitöiden katseluun, hypistelyyn ja keskeneräisyyksien piilotteluun on muitakin.

Keskeneräisyydestä kumpusi minulla eilen paljon hyviä viihtymishetkiä. Ei lainkaan mitään häpeällistä, jota tarvitsisi yrittää piilottaa. Kannattanee siis jatkossakin enemmän puuhailla keskeneräisyyksien parissa itselleen mielihyvää tuottamassa. Eilisen kierrätysreissuni jälkeen siis puin jalkaani villasukat, sytytin tulen kamiinaan ja aloin yhdistellä yli vuosi sitten aloittamiani VIRKKUUTILKKUJA (80-90 -lukujen vaihteessa hankituista puuvillalangoista). Päivästä muodostui tavattoman tunteikas kuuunnellesani Linda Olssonin kirjaa ja yhdistellessäni virkkuupaloja. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ja muistin sen painottuvan ennemminkin lämminhenkisen ystävyyden muodostumisen kuvaamiseen. Jostain syystä kuuntelin kirjaa eilen enemmänkin erilaisten menetysten ja surun lähtökohtiin eläytyen. Ihme kyllä kuuntelu ja työ eteni useita tunteja. Vähän on kuitenkin vielä kuuntelematta, vähän yhdistelemättä ja jonkin verran myös virkkaamatta.

Sitten se sosiologinen ja kotipsykologinen kokeilu:

Kannustakaahan nyt

minut saamaan kesätorkkupeittoa hieman valmiimmaksi

etten joudu siitä tekemään tyynyä tai pussukkaa:)

Ps.

Yllätyksekseni

täällä käy yllättävän paljon kurkkijoita viikon aikana.

Ilmiantakaapas nyt itsenne

ja kertokaa

koskettaako teistä jotakuta

yksikään näistä KOLMESTA KOOSTA!

Hidastelua ja lomautumista

2011-06-12T01:14:00.001+03:00

Varjo, omenapuusuihku ja vesiallas kutsuvat.

Minä istun päivänvarjon alla ja teen päivän "työtä", selaan ja leikon.

Talletan tärkeimmät.

Pienet on ongelmat,

kun pahin niistä lienee se, että

puukeinu on kova takamuksen alusta.

Asiaa helpottaa, kun

välillä pulahdan kellumaan ilmapatjallani veteen.

Vesi on kylmää enkä halua kastua.

Vesi on myös ainoa paikka,

jossa voin olla suorassa pakahduttavassa auringossa.

Illan aurinko on ihanin.

En malttaisi lähteä pois.

Harmittaa, että maistoin palan raparperitaivasta.

Se ei tehnyt lainkaan hyvää vatsalleni.

Huomenna jätän maistamatta.

Aineenvaihdunta ja kulutus on niin olematonta,

että vain juominen ja kasvikset näillä säillä riittäisivät ravinnoksi.

Varsinkaan vehnäjauhoa minun vatsani ei taida tarvita.

Vettä kuluu pullotolkulla.

Kaikki sisäpuuhat ja työpaikan siivouspäivä

saavat siirtyä tuonnemmaksi.

Kuinka kauan tätä hellettä piisaa

hieman ehkä epäuskoisena mietin...

Lopultahan kaikki on melkein kuin Strömsössä

2011-06-10T23:17:00.002+03:00

VALOA ja lämpöä

alkaa tulla liikaa kasvihuoneeseen.

Pitää sutasta verhot.

Verhorenkaita uupuu,

napinlävet takkuavat uudella ompelukoneella,

no;(

Huolimatta, että juuri

haastoin PAULAA keskeneräisiin käsitöihin,

tänään tuleekin valmista:

saumurilla ja kanttinauhalla, suitsait.

Lähempää tarkastelua ei tarvita,

katvetta syntyy ja olen iloinen.

Kurkut tykkäävät myös...

ja munakoiso.

Vielä illallakin olen tyytyväinen,

varsinkin,

kun saan asetella verhot uudelleen,

kun olen huomioinut säätövaran:)

Pihakiikussa aletaan suunnitella juhlia

talon täyttäessä sata ja

omistajiensa myös...

On siihen vielä vuosi:

yhteensä 200 vuotta!

Lomalainen onnistuu korjaamaan kasteluletkun.

Riemastuksissaan hän kastelee niin, että unikkokin aukeaa.

Voi ihanaa kesää! Voi ihanaa lomaa,

nyt juuri!

Ajaton aika alkaa

2011-06-10T00:17:00.000+03:00

Päivä on täynnä omaa tärkeää pihapuuhaani:

ruukkujen pesua, kylvöä, kastoa, vesiletkun korjausta.

Nautin.

Kuljen mekko korkealle kurottuna,

hiukset suihkutettuna kylmällä vedellä ja rätti päässä.

Juuri ennen iltaa jäähdytän Fresitan ja pilkon mansikat.

Perheen viimeinenkin aloittaa kesäloman.

Kapuamme hyttysettömälle kahden hengen parvekkeelle.

Ilta on kuin linnunmaito ja niin valoisa.

Alkaa suunnittelematon aika.

Tehdään jos huvittaa.

Lähdetään jos huvittaa.

Eletään vaan ajatonta aikaa.

Hiki valuu vaikka en tekisi mitään

2011-06-08T22:53:00.000+03:00

Minulla ei vielä unikko kuki.

Lämmössä se vasta kehittelee hehkuvia terälehtiään.

Minä hakeudun varjoon. Selaan tuntitolkulla vanhoja lehtiä.

Leikon leikekirjakuvia, reseptejä ja taltioin inspiraatioita.

Kerään varmuuden vuoksi tomaatti- ja papureseptejä,

jos vaikka saan satoa niistä.

Kasvihuoneessa on päivisin yli 40 astetta lämmintä ja kosteaa.

Tomaatti kasvaa monta senttiä vartta ja lehteä päivässä.

Papu alkaa muistuttaa papua, kurkku kurkkua,

basilika kukoistaa.

Mietin pitäisikö jollakin varjota nuoria taimia vai antaa olla.

Eivät ne vielä palaneilta näytä ja onhan minulla aikaa kastaa.

Omena on pölytetty, samoin luumu. Satoa on siis luvassa.

Köynnösruusu pääsi vihdoin illalla miehen avustuksella maahan.
Kasvupaikasta käytiin vääntöä, mutta ainahan kasveja voi siirtää...

Huomiselle olisi vuohenjuuren karkotusta omenapuun katveessa.

Saapa nähdä saanko sinne kaivetuksi riittävän syvän kuopan.

Kärhö haluaa juurensa syvälle.